Illan hämärtyessä saavuimme
Empire State Buildingille. Ylös tuntui olevan loputon määrä jonotuslinjoja,
onneksi jonottajia tuntui olevan melko vähän. Vartijat päästivät meidät jopa
hieman ohittelemaan muita jonoja. He myös yrittivät moneen kertaan imitoida
kieltämme sen kuullessaan.
Viimeisessä jonossa oli mahdollisuus siirtyä portaisiin. Osa ryhmästä,
minä mukaan lukien, päättivät, että jonotus saisi riittää ja kuntoilu alkaa. En
muista, montako kerrosta kiipesimme, mutta kyllä se varmasti ainakin parikymmentä
oli. Kaikesta päivän kävelystä huolimatta se ei tuntunut edes kovin pahalta, ja
olimme muita huomattavasti aikaisemmin ylhäällä.

Näkymät olivat upeat! Valitettavasti maiseman ikuistaminen valokuvaan oli
lähes mahdotonta, koska oli niin pimeää, joten hetken yritettyämme luovutimme
ja tyydyimme vain ihailemaan lauantai-illan New Yorkia. Ennen alas lähtöä,
muita odotellessani, jalat olivat tulessa ja mihinkään ei tietenkään saanut
istua. Tuskaisista oltavista huolimatta päädyin laskeutumaan portaat myös alas.
Siinä säästyi seisoskeluaikaa.
Kotiin lähtöä varten
saimme ryhmittäin 10 dollaria, joiden avulla tuli selviytyä kotiin asti
taksilla. Perille oli päästävä mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Kisailu oli
kuin Amazing Racessa kaikkien rynnätessä ulos huitomaan. Taksin saamisessa
toisilla kävi hyvä, toisilla huono tuuri. Toiset taas näyttivät kävelevän
kauemmas, ehkä rahan säästön toivossa? Minun porukkani sai taksin Empire Staten
läheisyydestä, mutta juutuimme poliisin aiheuttamaan ruuhkaan, jonka takia
menetimme pari dollaria. Sanoimme taksikuskille, että meillä olisi todella
kiire, suorastaan hätä, ja taksikuski yritti selvästi parhaansa kaahatessaan
kaduilla. Rahasumma ylittyi pari korttelia ennen hotellia, joten päätimme
nousta taksista ja juosta teatraalisesti loppumatkan. Heitimme rahat kouraan ja
lähdimme juoksuun. Lopullinen summa oli 11 dollaria, emmekä olleet paikalla
ensimmäisinä. Onneksi se ei haitannut, hauskaa oli kuitenkin.