Opastetun kiertoajelun yksi pysähdys oli Central Parkissa.
Oppaamme Joel vei meidät John Lennonin muistomerkille Strawberry Fieldsille.
Otettiin kuvia Imagine -muistomerkin luona ja paikallistettiin Dakota Building, Yoko Onon kotitalo.
maanantai 3. joulukuuta 2012
Ruokakokemuksia New Yorkista
Ensimmäisessä ruokakokemuksessani New Yorkissa ei ollut
mitään kehumista, sillä päädyimme ensimmäisenä Mäkkäriin. Käynti oli pienoinen
kulttuurishokki, sillä ruoka maistui jotenkin teollisemmalta, ja annoskoot
olivat mielestäni suunniteltu jättiläisille. Tämän pienen epäonnistumisen
jälkeen huomasin kuitenkin, että New York on täynnä ihania makuelämyksiä.
Tietysti tutustumisen arvoisia ruokamekkoja olisivat olleet kuuluisat Chinatown ja Little Italy, mutta valitettavasti en sinne tällä reissulla kerennyt. Kävimme kuitenkin syömässä kiinalaisessa ravintolassa Columbia Universityn lähellä, ja sain elämäni ensimmäistä kertaa sellaisen pienen suloisen "fortune cookien", jonka paperilappusessa olevassa elämän viisaudessa ei ollut niin mitään järkeä.
New Yorkin joka ikinen katu ja nurkkaus pursusi erilaisia kulinaarisia makuelämyksiä (ja Starbuckseja!!) mutta valitettavasti viikossa ei niitä kaikkia ehdi käydä läpi. Yhden asian huomasin vielä New Yorkilaisessa ruokakulttuurissa: kukaan ei pysähtynyt syömään pitkään ja mukavasti, vaan kaikki ahmaistiin ikään kuin lennosta, mikään ei kyllä ole mikään ihme kaupungissa, joka ei koskaan nuku.
Tietysti tutustumisen arvoisia ruokamekkoja olisivat olleet kuuluisat Chinatown ja Little Italy, mutta valitettavasti en sinne tällä reissulla kerennyt. Kävimme kuitenkin syömässä kiinalaisessa ravintolassa Columbia Universityn lähellä, ja sain elämäni ensimmäistä kertaa sellaisen pienen suloisen "fortune cookien", jonka paperilappusessa olevassa elämän viisaudessa ei ollut niin mitään järkeä.
New Yorkin joka ikinen katu ja nurkkaus pursusi erilaisia kulinaarisia makuelämyksiä (ja Starbuckseja!!) mutta valitettavasti viikossa ei niitä kaikkia ehdi käydä läpi. Yhden asian huomasin vielä New Yorkilaisessa ruokakulttuurissa: kukaan ei pysähtynyt syömään pitkään ja mukavasti, vaan kaikki ahmaistiin ikään kuin lennosta, mikään ei kyllä ole mikään ihme kaupungissa, joka ei koskaan nuku.
maanantai 26. marraskuuta 2012
October in New York 2012
Dear readers,
This is a story of a wonderful week in New York as it was experienced by yours truly and my students, 25 teenagers from Finland. Some of the entries are in Finnish, others in English. I hope all of them, however, convey the feelings of the group as they experienced New York. Having been to New York so many times myself I still am amazed by it every time and feel fortunate to be able to share it with and show it to my students. I hope many of them will return and use our brief but intense encounter with the Big Apple as a starting point. In fact I know they will! I would like to take the opportunity to thank all my American Studies students (over the years) and their families. It has been a joy to work with you. Also, my colleagues - thank you! I could not have done it without you.
Until we meet again, New York!
Love,
Mervi
This is a story of a wonderful week in New York as it was experienced by yours truly and my students, 25 teenagers from Finland. Some of the entries are in Finnish, others in English. I hope all of them, however, convey the feelings of the group as they experienced New York. Having been to New York so many times myself I still am amazed by it every time and feel fortunate to be able to share it with and show it to my students. I hope many of them will return and use our brief but intense encounter with the Big Apple as a starting point. In fact I know they will! I would like to take the opportunity to thank all my American Studies students (over the years) and their families. It has been a joy to work with you. Also, my colleagues - thank you! I could not have done it without you.
Until we meet again, New York!
Love,
Mervi
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Lauantai 13.10.2012 Empire State Building
Illan hämärtyessä saavuimme
Empire State Buildingille. Ylös tuntui olevan loputon määrä jonotuslinjoja,
onneksi jonottajia tuntui olevan melko vähän. Vartijat päästivät meidät jopa
hieman ohittelemaan muita jonoja. He myös yrittivät moneen kertaan imitoida
kieltämme sen kuullessaan.
Viimeisessä jonossa oli mahdollisuus siirtyä portaisiin. Osa ryhmästä, minä mukaan lukien, päättivät, että jonotus saisi riittää ja kuntoilu alkaa. En muista, montako kerrosta kiipesimme, mutta kyllä se varmasti ainakin parikymmentä oli. Kaikesta päivän kävelystä huolimatta se ei tuntunut edes kovin pahalta, ja olimme muita huomattavasti aikaisemmin ylhäällä.
Viimeisessä jonossa oli mahdollisuus siirtyä portaisiin. Osa ryhmästä, minä mukaan lukien, päättivät, että jonotus saisi riittää ja kuntoilu alkaa. En muista, montako kerrosta kiipesimme, mutta kyllä se varmasti ainakin parikymmentä oli. Kaikesta päivän kävelystä huolimatta se ei tuntunut edes kovin pahalta, ja olimme muita huomattavasti aikaisemmin ylhäällä.
Näkymät olivat upeat! Valitettavasti maiseman ikuistaminen valokuvaan oli lähes mahdotonta, koska oli niin pimeää, joten hetken yritettyämme luovutimme ja tyydyimme vain ihailemaan lauantai-illan New Yorkia. Ennen alas lähtöä, muita odotellessani, jalat olivat tulessa ja mihinkään ei tietenkään saanut istua. Tuskaisista oltavista huolimatta päädyin laskeutumaan portaat myös alas. Siinä säästyi seisoskeluaikaa.
Kotiin lähtöä varten
saimme ryhmittäin 10 dollaria, joiden avulla tuli selviytyä kotiin asti
taksilla. Perille oli päästävä mahdollisimman nopeasti ja halvalla. Kisailu oli
kuin Amazing Racessa kaikkien rynnätessä ulos huitomaan. Taksin saamisessa
toisilla kävi hyvä, toisilla huono tuuri. Toiset taas näyttivät kävelevän
kauemmas, ehkä rahan säästön toivossa? Minun porukkani sai taksin Empire Staten
läheisyydestä, mutta juutuimme poliisin aiheuttamaan ruuhkaan, jonka takia
menetimme pari dollaria. Sanoimme taksikuskille, että meillä olisi todella
kiire, suorastaan hätä, ja taksikuski yritti selvästi parhaansa kaahatessaan
kaduilla. Rahasumma ylittyi pari korttelia ennen hotellia, joten päätimme
nousta taksista ja juosta teatraalisesti loppumatkan. Heitimme rahat kouraan ja
lähdimme juoksuun. Lopullinen summa oli 11 dollaria, emmekä olleet paikalla
ensimmäisinä. Onneksi se ei haitannut, hauskaa oli kuitenkin.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Lauantai 13.10.2012 Guggenheim
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







